Skip to content

Mietteitä ikääntymisestä…

Kuuntelen kun ystäväni kertoo lähes hätääntyneenä että hän on täyttämässä 62 vuotta. Hän ei usko sitä todeksi! Ja kyllähän se näin on, että aika menee vain nopeammin ja nopeammin kun mitä vanhemmaksi tulee. Mistähän tämä johtuu… Ehkä siitä, että päivä, viikko ja vuosi tuntuvat pitkässä elämässä lyhkäiseltä ajalta. 100 vuotiaan vuosi on 1% hänen elämästään ja viisivuotiaan vuosi on 20% hänen tähänastisesta iästään. Ei kumma että pienenä joulunodotus tuntui lähes ikuisuudelta.

Olen vuosien varrella ajatellut ikääntymistä eri näkökulmista. Nuorena haluaa olla muutaman vuoden vanhempi, ehkä jopa aikuistua nopeammin. Sitten tuli yhtäkkiä lapsia, työpaikka ja aika vain meni – elämä täyttyi sitoumuksista ja lapset olivat etusijalla. Kun lähestyin 50 huomasin, että en ole enää nuori… Sen asian piti vain hyväksyä. Rypyt ja harmaat hiukset olivat siinä ja painovoima oli tehnyt tehtävänsä. Ei mikään voide maailmassa olisi pystynyt saamaan minut näyttämään taas kolmekymppiseltä. Ja olisinko edes halunnut sitä?

Tänään lapseni ovat aikuisia, minulla on jopa lastenlapsia ja heinäkuussa tänä vuonna täytin 60. Olen onnellinen siitä, että olen tässä pisteessä, että voin iloita vanhenemisesta. En enää vertaa itseäni muihin ihmisiin, koska arvostan itseäni tällaisena ja tiedän että ulkonäöllä ei silloin ole merkitystä. Merkitystä on vain sillä, mitä olen vuosien varrella päässyt kokemaan sekä elämässäni olevilla ihmissuhteilla. Vanhetessani olen uskaltanut enemmän asioita. Ja mitä enemmän olen uskaltanut, sitä enemmän olen saanut kokea.

Nyt kuudenkympin kynnyksellä tuntuu siltä, että elämän kolmas vaihe on alkamassa. Elämäni “keskivaihe” on päättymässä ja nyt pitäisi päättää miten tästä jatkan. Seuraava vaihe on kuin tyhjä canvas ja velvollisuuksia on nyt vähemmän. En ole enää niin nuori että pitäisi päättää mikä minusta tulee isona eikä tarvitse enää murehtia urastani. Voi mikä onni, että olen päässyt ehjänä jo näin pitkälle!

Luin jostakin, että kannamme mukanamme kaikki jo elämämme vuodet, olemme siis tulos kaikista elini’istä samaan aikaan – meillä on vuosirenkaita kuin puilla. Tämä on hyvä pitää mielessä silloin kun tuntee itsensä “vanhaksi”. Jos ikääntyminen kuitenkin ahdistaa sinua ehkä seuraavat asiat saavat sinut ajattelemaan toisin ja ehkä jopa innostumaan:

Huomaat että kauneus tulee sisältäpäin, et todennäköisesti vertaa ulkonäköäsi enää kummallisiin ihanteisiin ja olet itsevarmempi kuin koskaan. Elämänkokemusta on paljon enemmän kun on joutunut päättämään asioista – tulet olemaan varmempi valinnoissasi. Kaikki rypyt, juonteet ja arvet ovat merkkejä elämästä! Kumma olisi jos missään ei näkyisi että on elänyt jo näinkin pitkälle. Ilo ja nauru, kyyneleet ja suru jättävät jälkensä, sitä kutsutaan ELÄMÄKSI! Ja tärkeintä: Älä välitä muiden mielipiteistä, elämä on liian lyhyt murehtimaan turhista asioista!

Jos ylläoleva teksti ei auta olen varma ainakin yhdestä asiasta, ikääntyminen ei ole niin huono juttu jos ajattelee vaihtoehtoa.

Katso vielä filmi minun 60-vuotisjuhlista:

Tämä kronikka ilmestyi Åbo Underättelser lehdessä 25.8.2020 ja voit lukea sen myös tätä kautta (ruotsiksi). Tässä luen sen ääneen:

Haleja, Marie

0
Ostoskori
Ostoskorisi on tyhjäTakaisin verkkokauppaan
'